Kuvat kertoo sen paremmin...

Welcome to Tip Toes, Valletta

Vihdoinkin esittelyssä (Susannan) työpaikka

En ole aikaisemmin ollut kenkäkaupassa töissä ja pakko myöntää, että Suomessa en varmaankaan olisi mennyt työssäoppimaan kenkäkauppaan. Täällä kuitenkin on ollut ihan huippua. Olen töissä saanut jo Maltan äidin ja siskon. Olen sopeutunut töihin todella hyvin ja kaikki työkaverini ovat aivan huippu tyyppejä.

Myymälässä on aina esillä jokaisesta kenkämallista yksi kenkä. Asiakkaat näyttävät kengän jota haluavat sovittaa ja meidän tehtävä on tarkistaa onko meillä tuosta kenkämallista sopivaa kokoa ja jos on niin eikun rappuset ylös ja varastosta hakemaan. Ja voin sanoa, että kaksi viikkoa on mennyt siihen, että on ruvennut muistamaan missä on mikäkin kenkämerkki. Ensimmäisellä viikolla ajattelin, että pakko piirtää kartta tästä varastosta, mutta niin sitä vaan alkaa pikku hiljaa muistamaan oikeat paikat. Ja tosiaan vaikka teen vain neljä tuntista päivää (ma-pe klo. 10-14)  ja la kolmen tunnin (klo 16-19) niin tulee noita rappusia sen verran juostua, että aktiivisuusmittarin tavoite täyttyy melkein kaksinkertaisesti. Siinä on hyötyliikunta kohillaan.

Jos meiltä ei kuitenkaan löydy oikeaa kokoa tarkistamme muiden myymälöiden valikoiman tietokoneelta, sillä tosiaan näitä Tip Toes myymälöitä on ympäri Maltaa. Mahdollisuudeksi jää, että asiakkaalle varataan kyseinen pari toisesta liikkeestä ja hän hakee sen itse sieltä tai me tilaamme kengät meidän liikkeeseen. Onneksi minun ei tarvi näitä siirto juttuja hoitaa, enkä myöskään pääse kassaa hoitamaan, koska yritys ottaa sormenjäljet työntekijöiltä. Sormenjälki skannerilla työntekijät pääsevät käyttämään kassaa kuin myös kirjaa oman työajan alkaneeksi ja loppuneeksi.
Ainut hankaluus on tullut, kun tähän aikaan asiakaskunta koostuu enimmäkseen paikallisista. Ja jos on vain mahdollista saada omaa äidinkieltään Maltaa puhuva myyjä, niin saattaa oma asiakas vaihtua lennosta. Tietty on niitä asiakkaita joiden kanssa mennään ihan elekielellä, mutta kaikesta on selvitty, enkä tätä kokemusta vaihtais mihinkään. Olen kyllä viihtynyt niin hyvin töissä, että voisin jäädä tähän työpaikkaan;) Toivottavasti saitte nyt ees pienen käsityksen mun työnkuvasta ja työpaikasta
--> Käykääs tsekkaa lisää täältä http://www.tiptoes.com.mt

Ensimmäinen viikko

Päivät täällä menee jotenkin todella nopeasti. Ensimmäinen viikko takana jo. On kyllä ollut aivan mahtavaa, vastoinkäymisistä huolimatta. Pakko myöntää Essille kyllä sattuu ja tapahtuu. Mutta ainakin toistaseksi kaikesta ollaan selvitty. Kyllä yksin tänne lähteminen olisi ollut raskasta. Täällä on itketty ja naurettu ja naurettu vähän lisää, muttei ainakaa vielä huudettu toisille.

Ollaan koettu maanjäristys ja myös elämämme hämmentävin ukkonen. Molemmat kyselivät toisiltaa, että mitä ihmeen valoja tuolla pihalla vilkkuu, kunnes tajusimme, että se oli ukkonen ja sitten satoikin rakeita. (Blondit ulkomailla)

Lupailtiin aikasemmin kertoa meidän Slieman vierailusta, mutta jotenki se unohtui ja nyt ollaan käyty sielläkin jo monta kertaa ja tunnustetaan ollaan käyty pari kertaa Pacevillessä, eli siellä kunnon bile paikassa. Luvattiin kertoa myös työpaikoista enemmän, älkää huoliko kyllä kerrotaan kun vain muistetaan kirjoittaa:DD
Ainiin huomenna mennään katsomaan kahta uutta asuntoa, joten voi olla että kirjoitamme viimeistä kertaa tästä asunnosta. Yritämme saada uutta asuntoa, koska Essille tuli hengitys ongelmia ilmassa olevan homeen takia. Mutta tosiaan kaikki kunnossa ja hoidossa.

Tähän loppuun on vielä kerrottava, ettei ole helppoa asua täällä vaaleana pohjoismaisen kauniina ( + toisella meistä lisänä pitkänä). Varsinkaan kun asumme kaupungissa, jossa ei oikeastaan ole muita kuin paikallisia. Jos haluaa tietää miltä tuntuu eläintarhan eläimenä, niin täältä tulee vinkki. Jos omaat edellä mainitut ominaisuudet, ei tarvitse muuta kuin kulkea bussilla, joka on täynnä paikallisia. Ollaan nyt viikko kuljettu bussiilla, ja joka ikinen kerta kun menemme bussiin voi tuntea kun joka ikinen bussissa oleva tuijottaa.
Mutta nyt vielä vähän kuvia, luultavasti enimmäkseen ruuasta, joten varaudu siihen, että tulee nälkä;)

PS. Suomalaisille miehille vinkki. Miehet voivat käyttää laukkua. Täällä lähes jokaisella miehellä on laukku, oli se sitten pieni tai vähän suurempi, mutta laukku.

Se kamalan ihana ensimmäinen työpäivä

Jos kuvittelee ensimmäistä työpäivää uudessa paikassa ja maassa ja miettii mikä voi mennä pieleen niin, ne kaikki meni pieleen. Essi lähti reippaana aamulla ydheksäksi töihin bussilla joka oli edellisenä päivänä kerrottu menevän työpaikan läheltä. No eipä menny ei, Vallettaan ja sieltä metsästämään bussi oikeaan paikkaan. Bussista pois ja vaeltamaan aivan tuntemattomaan. Siinä vaiheessa Susanna oli asunnolla valmistautumassa töihin ja juuri lähdössä, kun tulee hätääntynyt puhelu, en tiiä missä oon ja oon myöhässä. Oon kiertäny tätä kirkkoa varmaa kymmenen kertaa ympäri eikä vaa onnistu. Essi eksyksissä ja kyllä, Susanna ei pääse kotiovea pidemmälke kun lukko jumittaa. Todella hämmentävän valituspuhelun jälkeen molemmat pääsi kuitenkin töihin. Toinen hieman myöhässä ja toinen ajoissa.
Työskentely oli jotain erilaista kuin Suomessa, ja nyt tarkoitetaan todella erilaista. Jos ajatellaan Suomessa olevaa asiakaspalvelu liikettä, niin lisää siihen oikeasti asiakaspalvelu. Se että on läsnä lähes siitä hetkestä kun asiakas astuu liikkeeseen, siihen hetkeen kun asiakas astuu ulos, on jotain aivan uutta.
Hieman hankaluuttaa töissä oloa, että työkaverit puhuvat keskenään maltaa, mutta rohkeasti vaan juttelemaan:)
Molempien työkaverit on ollu kyllä äärimmäisen ihania ja mukavia. Kaikille on tullut huolehtimisen halu meitä kohtaan. Milloin joku on halunnut tulla tekemään ruokaa ja joku lämmittämään asuntoa. Että vanhemmille terveiset, jos ei saada ittestämme pidettyä huolta niin ympäriltä löytyy huolehtijoita.
Bussikortin kanssa tuli hankaluutta. Yritimme saada kuukauden opiskelija bussikorttia, niin kuin meille oli kerrottu. Tehtäväksi selvisi, täytä paperi ja hanki passikuva. No tulipa hommattua (halpaan hintaan, Maltan tuntien) passikuvat ja paperi täytettyä, niin selvisi että kortti tulisi 2-3 viikon päästä postin kautta kotiosoitteeseen. Onneksi löydettiin ratkaisu, viikon bussikortti, ilman rajoituksia.
Tänään vierailtiin sitten Sliemassa, mutta siitä lisää tulossa, kuten myös molempien työpaikoista.
Kaikkea on sattunu ja tapahtunut, (Essi hävitti pankkikortin) mutta kaikesta selvitty, joten kohti uusia haasteita:D

Greetings from Malta

Nonni, maanantaina kävästiin Future Focusin toimistolla ja tavattiin siellä Anna, joka lähti näyttämään meille työpaikat. Susannan työpaikka on aivan keskustan Vallettan sydämmessä. Yksi bussi ja töissä. Essi joutui hieman syrjempään, lähemmäs meidän asuntoa, mutta bussin vaihto ja siesta. Työpaikat nähtyä lähdettiin sitten tutustumaan kahdestaan Vallettaan. Tulihan sitä käveltyä muutama kilometri, muutama kuva ja parit ostokset (älä päästä naisia keskelle alennuksia). Päätettiin sitten käydä hevosajelulla ympäri kaupunkia. Mitä sitä turhaan selittää, ihailkaa kuvia ja kadehtikaa. Palataa siihen ekaa työpäivää ku ollaa selvitty tästä:D
PS. On muuten ollu lämmin, joka päivä +20 varjossa ja aurinkoa ilman tuulta.